Saan usein kyselyitä Instagramin puolella mitä voisi tarjota juhlissa. Tämä tietysti riippuu juhlista ja juhlien luonteesta, mutta mä kerron mitä mä tarjoaisin tai ollaan tarjottu. Tämä kirjoitus on ehkä enemmän niille jotka tekee itse tarjoilut, mutta kenties myös inspiraationa niille jotka tilaa ruoat valmiina. Kaikkia voi soveltaa niin vähän isompiin juhliin, kuin pienempiin illanistujaisiin.

Lopussa myös ohje Britakakkuun.

Mä tykkään siitä ajatuksesta, että tarjottavat on helppoja ja ne saa kivasti esille. Syötävät on pieniä annospaloja jolloin vieraat voi kerätä omanlaisen valikoiman herkkuja lautaselle.

Toki me joudutaan aina suunnittelemaan ruoat myös niin, että ne saa valmistettua etukäteen, eikä veisi ihan kauheasti tilaa jääkaapissa. Ja niin että osa on niitä, että sen kun vaan kippaat tarjottavat suoraan pakkauksesta lautaselle.

Muutamia suolaisia tarjoiluideoita

• suolainen piirakka kasvis esim feta-pinaatti ja liha esim kinkku-paprika tai lohi. Valmistaa suoraan pellillisen, jolloin siitä saa leikattua sopivan kokoisia paloja tarjoiluastiaan ja riittää taatusti useammalle vieraalle. Tämä on myös aika budjettiystävällinen ratkaisu. Valmistaa voit sen ihan valmis piirakkapohjataikinasta.

• hedelmälautanen, jossa esimerkiksi ananasta, erilaisia meloneja (hunaja tai cantaloupe, vesimeloni on aika sotkuista syötävää), mansikoita, pensasmustikoita, viinirypäleitä. Viinirypäleet kannattaa leikata valmiiksi pieniksi nipuiksi jo etukäteen ja kasata niitä sinne tänne tarjoiluastiaan, näin vieraiden on helppo ottaa siitä pieni nippu omalle lautaselle

• lämminsavulohi tai muu savustettu kala. Helppo ja nopea laittaa esillle. Iso vati ja kala siihen, koristeeksi tilliä ja sitruunaa. Maistuu taatusti monelle.

• joku salaatti ja meillä se on ollut Caesarsalaatti (naturel) eli salaatti, krutongit ja parmesan. Me tehdään kastike itse, mutta korvataan anjovis kapriksilla, näin kastike sopii myös kala-allergikoille. Toinen hyvä salaatti voisi olla esim salaatti, kurkku, vesimeloni ja kevätsipulia koristeeksi.

• Juustolautanen jolle voi laittaa ison palan parmesania ja jotain muuta kovaa juustoa esim Manchego tai miksei Västerbottens-juusto isolle tarjoilulautaselle ja koristella sen erilaisilla marjoilla. Kauniiseen astiaan tai purkkiin viikunahilloa. Sitten vaan hyvät juustoveitset lautaselle, joilla vieraat saa itse helposti murrettua juustosta paloja. Tässä säästää itse valmisteluaikaa tosi paljon plus se lautanen on aika nätti ja näyttävä siinä pöydässä.

• Oliivit toimii aina ja pienet cocktailkurkut. Paahdetut ja suolatut mantelit sekä muut pähkinät.

Kakut & makeat tarjoilut

Mun suosikki on aina ja ikuisesti Britakakku. Se on niin helppo valmistaa ja pohjan voi tehdä edellisenä päivänä ja sitten se on nopea täyttää juuri ennen kuin vieraat saapuu. Brita on näyttävä, kaunis ja helppo. Kun sitä teen niin aina kehutaan.

Toinen mun suosikki on mun suklaakakku, joka on ollut juhlissa siis AINA. Tämä on ehkä eniten niiden lapsivieraiden mieleen. Kyseisen ohjeen jaoin täällä Substackissä juuri ennen äitienpäivää eli resepti siihen löytyy täältä jo :) Suklaakakkuja voi nimittäin leipoa muutama päivä ennen juhlia ja ne ei vie tilaa jääkaapissa, koska ne voi pinota päällekkäin.

Tokihan maailma on täynnä ihania kakkuohjeita, mutta helppous ja vaivattomuus näissä on maun lisäksi mulle se tärkeä asia.

Kukat

Mä olen aina luonnollisten kukkien kannalla pihajuhlissa tai kesän juhlissa, jossa ei muuten ole mitään tiukkaa etikettiä ja siis toki jokainen tekee niin kuin omaan makuun sopii. Ei ole oikeaa tai väärää. Itse en kaipaa mitään hienoja sidottuja kimppuja, vaan riittää rennosti maljakoihin asetellut kukat ja oksat. Toki tähän vaikuttaa moni asia kuten jos pöytiä on paljon ja mikä on vaikka budjetti. Meillä pojan rippijuhlissa pari vuotta sitten oli muutama korkea vaasi niin sanotussa seisovassa pöydässä ja sitten muualle olin ripotellut samoja kukkia käyttäen pienempiä maljakoita, joissa oli sitten vain se muutama kukka. Näin pieneenkin pöytään ja ulos sai juhlan tuntua.

Juomat

Mä pidän aina huolen siitä, että ihan tavallista vettä on kannullinen jokaisessa pöydässä helposti otettavissa. Samoin muutama lasi siinä vieressä, ettei vieraiden tarvitse lähteä erikseen hakemaan vettä. Alkoholittomista sitten kivennäisvesi ja jos lapsia niin limua. Juhliin tykkään ostaa juomat tölkeissä. Ja nyt en saa päähäni sitä vähän kalliimpaa limumerkkiä, joka kauniissa pullossa. Se on ranskalainen. Niitä ostin juhliin kerran puhtaasti visuaalisista syistä. Lidlistä löytyy siitä oma versionsa myös joka on myynnissä aina Ranska-viikolla.

Alkoholijuomia en suoraan tähän nyt suosittele, mutta jos haluaa kuplivaa niin itse olen ihastunut tällä hetkellä Crémant. Niitä löytyy Alkosta nykyään hyvin.

Juhlat ulkona

Vaikka olisi pienikin piha niin kuin meillä, sään salliessa on kiva levittää juhlat myös ulos. Pieneenkin tilaan saa istumapaikkoja vieraille ja vieraat viihtyy paremmin kun tilaa on hiukan enemmän istua ja syödä rauhassa. Haluan kuitenkin painottaa sitä, että jokainen tekee oman näköiset juhlat omien mahdollisuuksien mukaan.

Britakakku
150g voita
4 keltuaista
1 1/2dl sokeria
1 1/2dl maitoa
2dl vehnäjauhoa
2tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria

Marenki
4 valkuaista
2dl sokeria
Halutessasi voit ripotella päälle mantelilastuja

Väliin ja päälle
5 dl kuohukermaa
2 dl kreikkalaista jogurttia
Reilu 2rkl tomusokeria
Todella paljon marjoja (1kg mansikoita)
Ja koristeeksi syötäviä kukkia

• vatkaa sokeri ja huoneenlämpöinen voi
• lisää keltuaiset yksi kerrallaan vatkaten
• sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan vuoronperään maidon kanssa
• levitä taikina pellille ja sen jälkeen valmista marenki
• vatkaa valkuaiset puhtaassa kulhossa ja lisää sokeri joukkoon pikkuhiljaa koko ajan vatkaten
• vatkaa kunnes marenki on kuohkea ja kiinteä, eikä se valu ulos astiasta jos kallistat
• levitä marenki taikinan päälle suurpiirteisen tasaisesti ja halutessasi mantelit
• uuniin 175c ja paistetaan noin 20-25min
• kakkupohja annetaan jäähtyä kunnolla ennen täyttöä ja täytetään vasta vähän ennen tarjoilua
• vatkaa kerma ja lisää joukkoon tomusokeri ja jogurtti
• leikkaa pohja puoliksi ja nosta toinen puolikas isolle tarjoiluvadille
• lisää päälle runsaasti täytettä ja marjoja
• nosta toinen puolikas kakun päälle ja tee sama uudestaan
• itse tykkään lisätä marjoja päällimmäiseen todella runsaasti ja koristelen vielä syötävillä kukilla

Ihania kesän juhlia kaikille :)

Love, Sanna

Mä rakastan järjestää kaikkia juhlia siis erityisesti kesällä. Meillä on ensi vuonna tuplasti järjestettävää, kun esikoinen kirjoittaa ylioppilaaksi ja nuoremmalla taas on rippijuhlat. Melkein nyt jo suunnittelen, mitä ihanaa sitä haluaisi laittaa tarjolle. Me tehdään poikkeuksellisesti aina ruoat itse myös juhliin. Nyt mietin ekaa kertaa pitäisikö edes osa tilata jostain valmiina, mutta kun itse tekee niin tietää mitä saa. Me ollaan kummatkin (mitenkään kehumatta) hyviä laittamaan ruokaa ja minä sitten myös pystyn leipomaan kakut. Mies on entiseltä ammatiltaan kokki, joten hänellä käy moni asia helpommin kuin meikäläiseltä. Ainoa asia mikä aina haastaa kun kotona on juhlat on se, että missä saat säilytettyä ruoat, koska suurin osa on tehtävä etukäteen. Nyt tätä kirjottaessa aloin miettimään, että monesti kysytään ja toivotaan vinkkejä siitä mitä tarjota juhlissa. Ehkä siitä seuraavaksi. Eihän tässä ole kuin muutama viikko niin juhlitaan monessa kodissa valmistujaisia ja ylioppilasjuhlia.

Tallenna tämä siis muistiin jos kaipaat tarjoiluvinkkejä tuleviin kesän juhliin. Jos et pidä esimerkiksi klassisista voileipäkakuista (mä kyllä itse pidän) niin tämä on hyvä vaihtoehto.

Tämä herkullinen ohje on kulkeutunut meille ystävän kautta. Sopii siis enemmän kuin hyvin kevään ja kesän juhliin, mutta ihan yhtälailla vaikka joulupöytään. Kakkua on tarjottu niin synttäreillä kuin ristiäisissä. Valmista kakku edellisenä päivänä, jotta se ehtii kunnolla hyytymään jääkaapissa ennen tarjoilua.

Pohja:

300g saaristolaisleipää

75g voisulaa

Täyte:

400g maustamatonta tuorejuustoa

200g ranskankermaa

350-400g kylmäsavulohta pieneksi silputtuna (jätä osa lohesta koristeeksi kakun päälle)

1 punasipui

Tilliä yksi nippu pieneksi silputtuna

Suolaa (maltilla, kalassa on suolaa)

Mustapippuria

2 liivatelehteä (pieneen tilkkaan kuumennettuun veteen sekoitettuna)

Koristeluun:

Kylmäsavulohta, katkarapuja, tilliä, sitruunaa, syötäviä kukkia.

• Hienonna leipä ja sulata voi, sekoita. Laita irtopohjavuokaan pohjalle leivinpaperi. Kaada leipäsekoitus vuokaan ja painele se tasaiseksi.

• Valmista täyte. Pilko lohi ja tilli ja sipuli pieneksi. Sekoita kaikki aineet keskenään tuorejuuston ja ranskankerman kanssa.

• Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä muutama minuutti. Laita kattilaan noin 1rkl vettä, kuumenna, lisää veteen liivatelehdet.

• Kaada sulaneet liivatelehdet ohuena nauhana tuorejuustoseoksen joukkoon koko ajan sekoittaen.

• Kaada täyte pohjan päälle ja laita jääkaappiin, kunnes täyte on hyytynyt kunnolla, mieluiten yön yli.

Viimeistele kakku katkaravuilla, kylmäsavulohella ja esimerkiksi syötävillä kukilla, sekä vihreillä lehdillä tai pieneksi silputulla ruohosipulilla ennen tarjoilua. Mielikuvitus siis rajana, mitään sääntöjä ei ole.

Kakusta riittää noin 10 hengelle, mutta toki jos on paljon muuta tarjottavaa kakkua ei ehkä mene niin isoa palaa per henkilö.

Huomioithan sen, niin tylsää kun se onkin sanoa tästä. Kun kuvaan teille ja omaksi iloksi tänne tai Instagramin puolelle, eikä kyseessä ole kaupallinen yhteistyö josta saisin palkkaa, en välttämättä esimerkiksi satsaa kalliisiin koristeluihin rahaa vaan yritän saada kivan näköisen pienellä budjetilla. Jos tekisin kakun nyt itselle juhliin, niin koristelisin sen katkaravuin ja sitruunoin, mutta kyllä mä sinne silti laittaisin vihreää ja syötävää kukkaa joukkoon :)

Kiitos kun jaksoit lukea tänne saakka.

Love, Sanna

Tämä versio on ajanut mulla sen perinteisen mustikkapiirakan ohi, josta kyllä siis tykkään myös erittäin paljon eli fiiliksestä riippuu. Tässä ohjeessa pidän kakun raikkaudesta ja siitä, että tarvittaessa tämän saa hetkessä leivottua, vaikka parhaimillaan se on seuraavana päivänä.

Leivon kakun useimmiten niin sanottuun leipävuokaan, mutta ihan yhtähyvin voit käyttää perinteistä kahvikakkuvuokaa tai miksi ei ihan pyöreä irtopohjavuokakin käy. Myös muffinsseja olen tällä ohjeella paistanut. Taikinasta tulee 12 muffinssia.

Tämä kakku on vaan yksinkertaisesti hyvää.

Mustikka- ja sitruunajogurttikakku

2 1/2 dl sokeria

1 rkl raastettu sitruunankuori

2rkl sitruunamehua

2 dl turkkilaista jogurttia

1 dl auringonkukkaöljyä (tai rypsi tai oliiviöljy)

2 munaa

3 1/2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1/2tl suolaa

2 dl mustikoita

• uuni 175 astetta

• voitele vuoka

• sekoita ensin sokeri, sitruunan kuori ja sitruunamehu. Lisää joukkoon jogurtti, öljy ja munat. Sekoita hyvin, mutta vatkata ei tarvitse. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan ja sekoita. Viimeisenä lisää joukkoon mustikat varovasti käännellen.

• Kaada kakkuvuokaan ja paista noin 40-45min tai kunnes kypsä keskeltä. Paistoaika riippuu vähän uunista ja siitä millaiseen vuokaan sen teet eli kannattaa kokeilla välissä puutikulla jos kypsä.

Anna kakun jäähtyä hyvin ennen tarjoilua ja pakko vinkata parasta tämä on seuraavana päivänä kun saanut olla jääkaapissa yön yli.

Ihania kakkuhetkiä!

Love, Sanna

PS. tämä ohje on tullut jaettua Instagramin puolella useamman kerran ja aina se on yhtä suosittu.

Äitienpäivä 11 vuotta sitten ja äitienpäivä tänään. Eipä uskoisi että niissä on liian paljon samaa ja en tarkoita nyt juhlapäivää itsessään vaan tunteet ja ajatukset missä elän.

En missään vaiheessa halunnut, että tästä tulee sairaspäiväkirja, vaikka Substackia aloin kirjottamaan sairaslomalla leikkauksen jälkeen ja purin tänne mun ajatuksia. Haluan toki myös jakaa omia kokemuksia sairastumisesta, joka koskettaa loppujen lopuksi useaa naista niin Suomessa kuin maailmalla. Moni näistä naisista on myös äitejä ja moni niistä viettää äitienpäivää tänään. Ja en edes halua sanoa tätä ääneen, mutta moni pieni lapsi viettää ehkä ensimmäistä äitienpäivää niin, että äitiä ei ole.

Sairastuin ensimmäisen kerran rintasyöpään vuonna 2015. Olin tuolloin 37-vuotias. Lapset oli kuusi ja kaksi vuotta vanhoja. Elin ihan tavallista lapsiperheen ja kiireisen yrittäjän elämää. Asuimme Toukolassa kauniissa, mutta pienessä kodissa. Näin jälkikäteen tarkasteltuna elämä oli oikein hyvää, vaikka kaaokselta se silloin tuntui.

Tammikuun alussa 2015 huomasin pienen herneen rinnassa. Mummoni oli sairastanut syövän aikanaan, tosin vasta yli seitsemänkymppisenä, joka oli jättänyt tietoisuuden siitä, että syöpä voi tulla hyvin lähelle ja kenelle vaan ja koska vaan. Toki nuorena ihmisenä en ajatellut, että se osuisi omalle kohdalle.

Tammikuu oli kiireistä aikaa töiden kanssa. Oli messuja niin Tukholmassa kuin Pariisissa, ostoja ja tapaamisia Suomessa. Olin ihan sattumalta juuri varannut ajan gynekologille ja ajattelin, että pitää muistaa mainita tästä löydöksestä. Toki tätä pattia säikähdin, mutta en osannut olla varsinaisesti huolissani, koska olinhan nuori vasta 37-vuotias.

Aika lääkärille oli juuri ennen Pariisin työmatkaa. Olin jo melkein kävelemässä huoneesta ulos kunnes muistin (tai uskalsin) sanoa löydöksestä. Gynekologi tarkisti rinnan ja totesi, ehkä rauhoitellaakseni minua, että ei tunnu miltään syöpäkasvaimelta, mutta meillä on tosi ammattitaitoiset radiologit niin käyhän tässä samalla kuitenkin ultrassa ihan vaan varmuuden vuoksi. Sanomattakin selvää, että tottakai se piti tutkia.

Kävelin suoraan tutkimushuoneeseen ja lähes heti radiologi totesi, että nyt on pakko ottaa mammografia. Iski paniikki ja silmissä sumeni. Menin totaali shokkiin. Mammografian jälkeen otettiin vielä koepalat. Eihän tämän pitänyt olla yhtään mitään ajattelin.

Meni muutama päivä ja gynekologi soitti ja kertoi hyvät uutiset: “koepaloissa ei ole syöpää”. Meni tunti ja radiologi soitti ja sanoi, että nyt on tultava uudestaan ottamaan koepalat. Hän ei uskonut tuloksia mikä oli patologilta takasin tullut. Näiden kahden puhelun välissä olin jo tietenkin ehtinyt laittaa kaikille viestit, että kaikki hyvin, ei ole syöpää.

Muutaman päivän päästä tuli taas soitto: “koepaloissa ei ollut mitään”.

Lähete meni kuitenkin heti meni Kirurgiselle, koska mitä ikinä se onkin se pitää poistaa hoitaja sanoi puhelimessa. Olin nuori ja sen patti ei kuulunut olla mun rinnassa.

Tuli päivä kun menin sairaalaan päiväkirurgiselle poistamaan patin. Lääkärinä oli nuorehko mies, joka päätti varmuuden vuoksi konsultoida toista vanhempaa lääkäriä ja he totesivat, että ehkä parempi kuitenkin suorittaa poisto leikkaussalissa JOS siinä onkin jotain. Jaahas jassoo ei muuta kun leikkausjonoon ja sainkin peruutusajan heti parin päivän päähän.

Leikkauksesta meni noin kaksi viikkoa kunnes oli jälkitarkastus. Leikkaukseen menin siis niin, että se ei ole syöpää, mutta leikkauksen jälkeen sain kuulla sairastuneeni rintasyöpään.

Siitä alkoi sitten loppuvuoden kestävä show. Uutta leikkausta ja hoitosuunnitelmaa. Pääsiäisenä alkoi sytostaatit ja sitä seurasi sädehoidot.

En ikinä unohda sitä äitienpäivää vuonna 2015.

Olin nuori, elämä edessä ja lapset pieniä. Tästä siis nyt tasan 11 vuotta.

Nyt ollaan taas oltu saman asian äärellä. Rintasyöpä, iso leikkaus, mutta erona se että sytostaatteja ei tullut. Äitienpäivää vietetään taas näissä merkeissä näiden ajatusten parissa. Erona se, että sairastuminen ei näy ulospäin, mutta se ei tarkoita etteikö se tunnu jokaisessa solussa. Vaikkakin siis olen nyt terve ja syöpä on saatu leikattua pois.

Nyt diagnoosi tuli joulukuussa, leikkaus oli helmikuussa. Lopullisia hoitosuunnitelmia sai odotella aina huhtikuun alkuun ja ihan oikeasti mietin että ei voi historia taas toistaa itseään, että alotan taas sytostaatit pääsiäisenä.

Kaikkien tutkimusten jälkeen kuitenkin todettiin, että sytostaateille ei ole tarvetta. Onneksi näin, kestin niitä todella huonosti, eikä kaiken jälkeen ollut enää edes henkistä kapasiteettia käydä niitä taas läpi.

Kuinka paljon meitä onkaan, äitejä ja naisia jotka on läpikäyneet samat kipuilut ja pelot. Kun sairastuu vakavasti ei ensimmäisenä mieti miten minä pärjään, vaan miten lapset pärjää. Näenkö niiden ikinä kasvavan aikuiseksi?

Äidin huoli

Joulukuussa diagnoosin saatuani pelkäsin, että en pääse pojan vanhojentansseihin, jos tulee kiireellinen leikkaus. Pelkäsin, että ensi vuonna kun on ylioppilaskirjoitukset en saa tehdä hänelle eväitä kokeisiin ja vielä vähemmän pääsen järjestämään ylioppilasjuhlia ja nuoremman rippijuhlia. Olin varma että nyt kuolen. Syöpä on kaikkialla ja tästä en enää parane. Sitä murehtii kaikkea, siis ihan kaikkea, mutta eniten on huolissaan siitä, että miten muut pärjää jos äiti ei ole hösäämässä ja tekemässä. Siis kuka sitä hoitaa kauniit kukat ja katsoo että lapset saa arvoisena juhlat jos mun voimat ei riitä tai jos minua ei ole.

Pojista toinen on kohta täysi-ikäinen ja nuorempikin ehtinyt jo yläasteelle eli onhan nämä äitienpäivät ihan erilaisia kuin silloin kun lapset oli pieniä. Tällä kertaa mun ei ole tarvinnut piiloutua vessaan itkemään, koska heidän kanssa on voinut jutella asiasta suoraan ja helpommin. Kaksi vuotias kun ei mitään ymmärrä, kun taas vanhempi muistaa liian hyvin ne tunteet ja siksi ehkä tälläkin kertaa reagoi voimakkaasti sairastumiseen.

Nyt nämä kummatkin kaverit on mua pidempiä tai no nuorempi ei ihan vielä, mutta kohta menee ohi ja vauhdilla. En ole kiitollinen vaan tästä äitienpäivästä vaan kiitollinen ihan jokaisesta arkipäivästä minkä saan täällä kulkea.

Kirjoitus on ehkä jossain määrin surullinen ja haikea, mutta sen ei ole tarkotus olla masentava, vaan kannustava ja realistinen. Halusin vain tuoda myös sen puolen äitienpäivään, jota harvemmin somessa näemme. Some, jonka parissa toki itsekin teen paljon sisältöä ja vaikutan asioihin. Ei äitienpäivät ole aina täydellisiä brunsseja täydellisine kuvineen ja lasten tuomia aamiaisia sänkyyn. Miehen ostamia kalliita lahjoja ja isoja kukkakimppuja. Joillekin se äitienpäivä voi olla selvitymistä hetkestä toiseen. Eli jos koet, että miksi ei mun lapset ja miksi ei mun mies niin se on ihan normaalia, ei kaikilla ole näin. Mun ihanin äitienpäivä oli kun mies oli päättänyt tehdä eväät ja kahvit mukaan ja lähdettiin lähisaarelle retkelle lasten kanssa.

Haluan vielä sanoa tämän. Olin viikko sitten asioilla yhdessä paikassa. Vieressä oli työporukka, joista suurin osa oli miehiä. Yhtäkkiä yksi miehistä sanoi työkavereilleen, että hän sai juuri äsken viestin että hänen vaimollaan on todettu syöpä. Järkytyksen ja pelon näki miehen kasvoilta. Työkaveri halasi ja sanoi, että palataan asiaan lähde kotiin. Mä seisoin metrin päässä ja mua alkoi itkettää ja olisin halunnut sanoa tälle miehelle, että sun vaimo selviää kyllä, mäkin selvisin kaksi kertaa. Toki en kehdannut sitä tehdä, mutta olisin halunnut.

Sanon siis tämän teille kaikille jotka joko itse tai joku läheinen on sairastanut rintasyöpään. Syövästä voi selvitä jopa kaksi kertaa. Mä olen kävelevä esimerkki. Mutta ensisijaisesti toivon että kukaan nainen tai äiti ei sairastu rintasyöpään.

Subscribe now

Ihanaa äitienpäivää kaikille miten ikinä sen vietätkään. Mä vietän sen kotona poikien kanssa kukkia istutellen ja myöhäistä aamiaista syöden jonka valmistan ihan itse :)

Tässä vielä linkki mun vierailuun Huomenta Suomessa, jossa aiheena kaksi rintasyöpädiagnoosia ennen viittäkymppiä.

Perhekuvat on vuodelta 2015 ystäväni Krista Keltasen kuvaamia. Olin juuri selvinnyt jotenkin ekasta sytostaatista ja hiukset oli jo alkaneet tippumaan ja jouduin leikkaamaan ponnarin jo pois. Oli sovittu Kristan kanssa, että pidetään perhekuvas, mutta nyt tuli sitten vähän kiire kun sairastuin. Muistan että kummatkin pojat oli just parantunut vatsataudissa ja mä olin todella huonossa kunnossa sytostaattien jäljiltä, mutta jotenkin me saatiin raahattua itsemme ulos pihalle. Ei uskoisi kun näitä kuvia katsoo.

Love, Sanna

ps. myös tällä kertaa luin postauksen ääneen. Aihe on sen verran vaikea ja henkilökohtainen, että se ääneen lukeminen oli vaikeaa. Jouduin ehkä 10 kertaa aloittaa alusta kun en pysynyt kasassa.

Kakun olen leiponut ensimmäisen kerran esikoisen ristiäisiin. Siitä lähtien sitä on leivottu niin äitienpäivinä kuin synttäreinä, rippijuhliin ja juhannuksena. Ensimmäisen ohjeen löysin jostain netistä ja se on siitä muokkaantunut vuosien saatossa, joten tässä jaan juuri sen ohjeen millä teen sitä nyt.

Subscribe now

Kakku ei ole iso eikä se ole korkea, mutta se on täyttä tavaraa. Sitä ei tarvitse syödä isoa palaa (paitsi mun lapset kyllä syö). Se on parhaimillaan parin päivän päästä paistamisesta, kun kakku on saanut tekeytyä jääkaapissa oikein kunnolla. Normaalisti se tulee leivottua päivää ennen tarjoilua. Ja ihanaa tässä on myös se, että tiskiä ei juuri tule. Koko taikinan saat tehtyä samassa kattilassa, jossa sulatat suklaan ja voin.

Tämä ohje ei tule uutena mun Instagram seuraajille, koska vuosien saatossa olen sen jakanut parikin kertaa. Haluan kuitenkin lisätä reseptin myös tänne, josta se toivottavasti löytyy helposti jatkossakin.

Ja koska kyseessä on mutakakku, niin mitään kummempia koristeita se ei kaipaa. Kasa marjoja päälle niin se on siinä. Marjat antaa samalla kivaa raikkautta makeaan kakkuun.

Suklaakakku

200g leivontasuklaata

200g voita

3dl sokeria

5 kananmunaa

ripaus suolaa

1 tl vaniljaa (tykkään käyttää esim Taylor & Colledge vanilja paste, mutta vaniljasokeri on ihan yhtä ok)

1rkl jauhoja (voit vaihtaa gluteenittomaksi jauhoksi)

• uuni 175C ja tarvitset kakkuvuoan ø20cm

• sulata voi ja suklaa kattilassa miedolla lämmöllä

• lisää joukkoon sokeri ja sekoita

• lisää joukkoon kananmunat yksi kerrallaan ja sekoita kunnolla

• lisää ripaus suolaa ja vanilja (vaniljasokeri sopii myös)

• lisää viimeisenä jauhot ja sekoita

• kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Taikina on tosi juoksevaa niin ei valu ainakaan irtopohjavuoan pohjasta uuniin.

• paista uunissa noin 25min. Yleensä itse paistan pari minuuttia enemmän. Kakku tuntuu aina “liian” löysältä kun se ottaa uunista, mutta se hyytyy kyllä ja jähmettyy viileässä.

• ota kakku huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen tarjoilua, jotta se ehtii hiukan pehmentyä.

• mun pro-vinkki on se, että laita sivuun yksi pala itsellesi seuraavaan päivään ennen kuin kakku on syöty, jonka voit nauttia juhlien jälkeisenä päivänä, sillon se maistuu vielä paremmalta :) Trust me!

• toki toi mun vinkki ei toimi jos et tykkään suklaasta :)

Love, Sanna

Unelmoin kuitenkin aina siitä isommasta pihasta ja omenapuista, mutta olen äärettömän kiitollinen tällä hetkellä siitä mitä mulla on jo nyt. Talona meidän koti on ehkä jossain määrin tyypillinen helsinkiläisen uudisrivitalon asunto pienellä pihalla, jossa tontit on pieniä ja tiiviitä ja kaikki toiminnot puristettu pienelle alueelle, joten luovuutta saa käyttää viihtyvyyden eteen.

Olin haaveillut vuosia omasta pihasta erityisesti silloin kun lapset oli vielä ihan pieniä. Haaveilin kukkasista, hedelmäpuista ja grillailusta ja ulkona syömisestä. Kasvit, kukat ja viljely on aina ollut lähellä sydäntä. Itse olen asunut lapsena läpi kaikki eri asumismuodot mitä Helsinki tarjoaa. Ihan pienenä asuimme kerrostalossa Haagassa, josta muutettiin rivariin 80-luvulla ja siitä sitten omakotitaloon hiukan myöhemmin. Edelleen se omakotitalon kaipuu on suuri ja siitä haaveesta en pääse yli ja jos sen sanon ääneen niin ehkä se joskus vielä toteutuu, vaikka sitten kesämökin muodossa.

Meidän pihassa ei ole tilaa isoille istutuksille, mutta jotain pientä olen myös pihaan saanut. Terassin olen ottanut ruukkupuutarhan käyttöön ja koska siitä saan aina niin paljon kysymyksiä niin ajattelin tällä kertaa kirjottaa siitä, koska se on myös ajankohtaista just nyt.

Ruukkupuutarha alkoi vähän vahingossa kokeilusta heti ensimmäisenä kesänä kun tähän muutettiin. Kävin hakemassa kuvauksiin kukkia ja huomasin kukkatukun lattialla kolme pientä syreeniä. Sen enempää miettimättä nappasin ne kainaloon ja kotona istutin ne isoihin ruukkuihin. Jos rehellinen olen niin en missään vaiheessa ajatellut, että syreenit tulisi olemaan siinä pidempään kuin yhden kesän. Vasta myöhemmin tutkin asiaa tarkemmin ja selvisi, että syreenit voi hyvinkin selvitä ruukussa talven yli.

Seuraavana kesänä hankin pari lisää ja kaikista kasvoi vuosien aikana suorastaan upeita ja kukinnot on olleet erittäin runsaita. Pari vuotta sitten kova takatalvi vei muutaman mennessään ja pari kertaa rusakko on käynyt terassin portailla ruokailemassa, mutta siitäkin huolimatta ne syreenit on jaksaneet kukoistaa. Olen kuitenkin alusta asti yrittänyt ajatella niin, että tämä on kokeilu ja Suomessa, jossa sääolot talvella voi olla karutkin niin kaikki ei aina selviä. Osa on nyt kuitenkin ollut tuossa sen 8 talvea.

Isot ruukut ja monivuotiset kasvit tuo näkösuojaa meidän terassille eli ne on monella tapaa ei pelkästään visuaalinen ratkaisu, vaan tarjoaa myös hiukan näkösuojaa avoimelle terassille. Toisekseen olen aina ihaillut Keski- ja Etelä-Euroopassa heidän tapaa hyödyntää ruukkuja isoillekkin kasveille eli miksi sitä ei myös voisi tehdä täällä Suomessa kunhan löytää ne oikeat kasvit jotka viihtyy ruukussa ja selviää talvesta.

Syreenien lisäksi istutan ruukkuihin ruusuja, yrttejä ja syötäviä kukkia. On hyvä huomioida, että ruusut ei selviä talvea ruukussa eli siirrän ne talvehtimaan maahan.

Syreenilajikkeista kysytään aina eli tässä mitä mulla on tai on ollut:

• Kaksi kappaletta Pink perfume Bloomerang nämä oli ne ihan ensimmäiset. Ne kukkii kaksi kertaa kesän aikana. Ensimmäinen kukinta on runsas ja toinen hyvin vaatimaton

• Carpe Diem on uusin tulokas. Se ei ole pikkusyreeni, mutta sen ostin pari vuotta sitten suutuspäissään kun takatalvi tappoi mun ihanan rungollisen Palibin syreenin.

• Miss Kim oli ihana ja mun suosikki, mutta se kuoli kaksi vuotta sitten kun tuli lunta vielä huhtikuussa. Siitä se ei enää selvinnyt. Siinä oli niin upea ja hieno syysväri, lehdet muuttui kauniin punaisiksi ruskan aikaan. Tämä voisin ostaa uudestaan.

• Rungollisena mulla oli useamman vuoden Palibin ja se ehti kasvaa niin hienoksi ja kukki upeasti, mutta menehtyi pari vuotta sitten takatalveen.

• Nyt ostin itselleni synttärilahjaksi rungollisen valkokukallisen Madame Lemoine eli tästä on vielä liian aikaista sanoa yhtään mitää.

  

Rakkaudesta englantilaisiin ruusuihin

David Austin ruusut on mun heikkous ja jos mulla olisi se iso piha ja ruusupuutarha niin näitä päätyisi pihaan muutama tai tarkemmin sanottuna useampi. Köynnösruusut on kauneimpia mitä tiedän.

David Austin ruusuja mulla on ollut useita, joista muutama kasvoi isäni kasvimaalla aikanaan. Mutta ehkä ruusuista voisi tehdä ihan oman jutun :)

Ruukkupuutarhan talvehtiminen

Tästä tulee niin paljon kysymyksiä aina. Ruukut on kesät talvet ulkona samassa paikassa missä näätte ne mun kuvissa ja postauksissa Instagramin puolella. Ne on myös kaikkinensa niin painavia, että niiden siirtäminen olisi mahdotonta ja kolmanneksi meillä ei ole mitään sellaista säilytystilaa kuten autotallia ruukuille. Yritän aina sanoa itselleni, että en suhtaudu tähän liian vakavasti, mutta itken silti joka kerta jos rusakko on käynyt ruokailemassa pihassa tai iskee takatalvi joka vie jo isoilla silmuilla olevat syreenit.

Syksyllä tai ennen pakkasia laitan syreenien juurelle havuja ja nyt tänä vuonna kun tuli kovat pakkaset laitoin päälle vielä semmoiset suojakankaat tai pussit ettei rusakot pääsisi niitä syömään. Tämän tein vasta sitten kun näin, että rusakko oli jo käynyt hyppimässä pihassa ja otan suojat heti pois kun vain mahdollista. Toisin sanoen syreenit ainakaan täällä etelässä ei kaipaa suurempia suojauksia talveksi.

Viime syksy tai alkutalvi oli niin lämmin, että uutta silmua alkoi puskemaan jo ennen joulua. Nyt sitten olen jännittänyt kuinka käy tänä keväänä, mutta tähän mennessä näyttää hyvältä.

Kun säät lämpenee ja lumi on sulanut pidän huolen siitä, että multa ei ole kuiva vaan kastelen syreenejä tarpeen mukaan jo aikaisin keväällä jos ei ole sateisia päiviä.

Lannoituksen aloitan heti keväällä. Lisään kevätlannoitetta ja uutta multaa. Syksyllä annan kasteluvedessä syyslannoitetta.

Syreenejä en leikkaa mitenkään, muuten kuin kuolleet ja kuivuneet oksat pois. Jos leikkaa liikaa, niin kukintoa ei tule sinä kesänä eli kannattaa olla tässä varovainen ettei vahingossa leikkaa kukintoja pois.

Loppujen lopuksi koen, että syreenit on äärettömän helppoja ruukussa. Kun muistat niitä kastella kunnolla kesähelteillä niin sillä ne pärjää. Syreeni on myös todella kaunis kukinnon jälkeen tai siis itse pidän ihan myös pelkästä vihreästä. Meillä kun ei Välimerenkasvit oikein pärjää niin tämä on sitten se Pohjolan oma versio kauniista vihreästä ruukussa.

Pari käytännön vinkkiä eli hanki tarpeeksi iso ruukku ja jos se on ulkona talven niin myös hyvä huomioida, että se kestää pakkasta. Toki en sano etteikö pienemmässäkin ruukussa voisi menestyä, mutta ehkä se että ruukkuun mahtu reilusti multaa auttaa kasvia menestymään. Omat ruukkuni on kooltaan noin 50-60cm halkaisijaltaan tai korkeus myös jotain 60cm luokkaa. Ne on pakkasen kestäviä terracotta ruukkuja eli paksuja ja painavia. Kivojen ruukkujen löytyminen Suomessa on kiven alla, mutta tanskalaisen Bergspotterin ruukkuja löytyy useilta jälleenmyyjiltä. Toki isommat ruukut on aina arvokkaampia.

Toinen vinkki jos haluat syreenin, joka kukkii heti ja joka kesä on, että osta niin sanottu pikkusyreeni. Oma kokemus on, että niissä kukinto on joka vuosi upea. Esimerkkinä Palibin, jota löytyy niin pyöreänä matalana kuin rungollisena (näkyy kuvassa alla). Sitten Bloomerang Pink Perfume ja nyt on pakko tunnustaa, että en muista mikä oli toisen pikkusyreenin nimi jonka hiljattain näin. Se oli ehkä Bloomerang Dark Purple.

Puutarhamyymälät missä itse olen asioinut ja löytänyt pikkusyreenejä tai muuten hienoja syreenejä on Muhevainen Kontula (tosi laaja valikoima alkukesästä ainakin) ja Puutarhanikkarit Herttoniemi. Kyseisiä kauppoja löytyy toki muualtakin pääkaupunkiseudulta, mutta nämä itselle lähimmät.

Oma kokemukseni syreeneistä on tietysti täältä Etelä-Suomesta. Jos asut pohjoisemmilla vyöhykkeillä ei ehkä päde samat asiat, mutta syreeni siis kestää kyllä talvea ja pakkasta hyvin ruukussa, näin olen tässä vuosien aikana jo saanut todeta. Ja huomiona myös, että en ole puutarhuri tai alan asiantuntija. Nämä perustuu puhtaasti omiin kokemuksiin 8 vuoden ajalta. Tekemällä ja kokeilemalla oppii.

Kiitos kun jaksoit lukea tänne saakka. Ensimmäinen postaus ikinä Substackissä. Toivottavasti en mokannut kovinkaan pahasti :)

Love, Sanna